....

Kivikausi

Ilolasta on löydetty tulisijoja

1300-luku

Iso Rantatie, jota nykyään kutsutaan Vanhaksi Kuninkaantieksi, rakennettiin, jotta Torkel Knutsson pääsisi vuonna 1293 rakennettuun linnaansa Viipuriin.

1400-luku

Ensimmäinen maininta Kuninkaantiestä Porvoonseutua käsittelevissä historiallisissa lähteissä on vuodelta1421. Tie kulkee Postimäen ohi.

1600-luku

Ruotsin valtakuntaan tulee järjestetty postitoimi, ja Ilolaan perustetaan kievari. Vuonna 1638 perustetaan postilinja Turun ja Viipurin välille. Ilola sai ilmeisesti postimaatilan, joka oli luultavasti Nikus (vaikka Nikuksen isännän ”Postinkuljettajan tilauskirjeitä” on säilynyt vasta vuodesta 1804 lähtien). Kun postilaukku tuli, postista vastuussa olevan talonisännän täytyi viedä se eteenpäin seuraavalle postitilalle tai postikonttoriin. Tästä Postimäki sai nimensä.

1700-luku

Vuodet 1713-21 Suomea koettelee Isoviha. Venäläisten miehitys Suomessa johtaa rankkaan verotukseen, lisäksi elämää vaikeuttavat sotakutsunnat, venäläisten väkivaltainen eteneminen sekä kato ja rutto. Enemmistö Postimäen rakennuksista paloi perustuksiaan myöten, ja iso osa asukkaista luultavasti kuoli. Seuraava miehitys, Pikkuviha, vuosina 1742-1743 jätti Ilolan melkein asumattomaksi. Pikkuhiljaa Postimäkeen muuttaa jälleen asukkaita, ja uusia rakennuksia pystytetään. Kraun aitta rakennetaan Krauvaksen tilalle 1760, ja 1783 rakennetaan Winterin tupa Ylä-Nikuksen maalle. Itse mäellä on nyt kolme itsenäistä maatilaa: Krauvas, Jontas ja Ers. Muut maatilat mäen ympärillä ovat Gästgivars sekä Ylä- ja Ala-Nikus (jaettu 1785). Postinkulku lisääntyy vuosisadan aikana ”tupla-postiksi” vuoden ympäri, posti kulkee siis kaksi kertaa viikossa. Liikenne mäen ohi on siksi vilkasta.

1800-luku

Kun Suomi oli liitetty Venäjään, postitoimi järjestettiin uudelleen, ja postitilallisten tilalle tulivat kievarinkyydillä kulkevat postiljoonit. Postimäkeä aletaan kutsutaa Kraun mäeksi keskellä mäkeä sijaitsevan Krauvaksen maatilan mukaan. Asutus on tiivistä, ja Krauvaksen iso sali on ahkerassa käytössä eri tilaisuuksia varten.

Puolessa välissä 1800-lukua mäellä on suunnilleen viisikymmentä asukasta: talonpoikia perheineen, piikoja ja renkejä. Joitakin alivuokralaisia asuu maatiloihin kuuluvissa tuvissa, jotka tässä vaiheessa kuuluvat Klemetsbyn ja Ilolan kartanoiden alaisuuteen. Nämä alivuokralaiset ovat ensimmäiset käsityöläiset ja mäkitupalaiset.

Vuonna 1889 suoritetaan Suomessa isojako, joka on 1700-luvulla toteutetun isojaon oikaisu ja loppuun vieminen. Maatilojen omistamat tilukset jaetaan osittain uudelleen, ja Postimäen kolme maatilaa ”muutetaan ulos” tonttipaikoiltaan. Krauvaksen maatilan kaikki rakennukset siirretään 1 km itään. Ersin maatila siirtää osan rakennuksistaan, toisista ei ole tietoa. Jontaksen maatila siirtää osan rakennuksistaan, mutta sitä, mitä tarkalleen tapahtui, ei tiedetä. Luultavasti Jontaksen asuintalo jäi paikalleen ja on se rakennus, missä nykyään toimii Kahvitupa. Yhtään itsenäinäistä maatilaa ei jäänyt Postimäelle, sen sijaan alivuokralaisten ja mäkitupalaisten lukumäärä kasvoi mailla, jotka nyt kuuluivat Ylä- ja Ala-Nikuksen maatiloille.

Postimäestä tulee näin melko tyypillinen mäkitupalaisalue vuosisadan lopulla. Mäkituvissa asuvat käsityöläiset olivat yleisiä myös muilla paikkakunnilla Suomessa, usein he muodostivat pienen yhteiskunnan jollakin mäellä. Postimäeltä löytyi seppä, vaatturi, suutari, ompelijoita, kutojia ja oljenpunojia. Vuonna 1892 Porvoon Olkihattutehdas aloitti toimintansa, ja monet Postimäen asukkaista elättivät itsensä olkityöllään.

Postimäen säilyttäminen

..

Stenålder

Eldstäder har hittats i Illby.

1300-talet

Den Stora Strandvägen som idag kallas Gamla Kungsvägen anlades för att Torkel Knutsson skulle kunna ta sig till sitt slott i Viborg, byggt 1293.

1400-talet

Kungsvägen nämns för Borgåbygdens del i urkunderna första gången år 1421. Vägen går invid Postbacken.

1600-talet

Svea rike får ett ordnat postväsende, och i Illby grundas ett gästgiveri. År 1638 bildas en postlinje mellan Åbo och Viborg. Uppenbarligen fick Illby ett posthemman, troligen Nikus (fast ”Postförare Beställnings-Bref” för Nikus-bonden finns bevarat först från 1804). När postväskan kom, skulle postbonden omedelbart föra den vidare till följande postbonde eller postkontor. Detta är orsaken till Postbackens namn.

1700-talet

Åren 1713-21 drabbas Finland av den Stora ofreden, en rysk ockupation av landet. Finländarna beskattades hårt, och livet försvårades av utskrivning av krigsfolk, ryssarnas våldsamma framfart samt missväxt och pestens härjningar. I stort sett alla Postbackens byggnader brann ner, och en stor del av invånarna dog troligen. Följande ockupation, Lilla ofreden åren 1742-1743 lämnar Illby nästintill öde. Men så småningom börjar folk åter bosätta sig på Postbacken, och nya byggnader tillkommer. Kraubodan på Krauvas hemman byggs 1760, och 1783 byggs Winters stuga på Övre Nikus mark. På själva backen finns nu tre självständiga hemman: Krauvas, Jontas och Ers. Övriga hemman kring backen är Gästgivars samt Övre och Nedre Nikus (delat 1785). Postgången ökar under århundradets lopp till ”dubbel post” året runt, det vill säga två gånger i veckan. Trafiken nedanför backen är därför livlig.

1800-talet

Efter föreningen med Ryssland omorganiseras postväsendet, och postiljoner med gästgivarskjuts ersätter systemet med postbönder.  Postbacken börjar så småningom kallas Kraubacken efter Krauvas hemman mitt på backen. Bebyggelsen är tät och Krauvas stora sal är i flitig användning för olika tillställningar.

I mitten av 1800-talet har backen ett femtiotal invånare:  bönderna med familjer, pigor och drängar. En och annan inhysing bebor stugorna som tillhör gårdarna som vid det här laget lyder under herrgårdarna Klemetsby gård och Illby gård. Dessa inhysingar hantverkare och backstugusittare.

År 1889 drivs en storskiftesreglering igenom i Finland, där 1700-talets storskifte korrigeras och fullbordas. Hemmanens ägor omfördelas delvis, och backens tre hemman ”utflyttas” från sina dåvarande tomtplatser. Krauvas hemmans alla byggnader flyttas 1km österut. Ers hemman flyttar en del av byggnaderna, om andra byggnader finns inga uppgifter. Jontas hemman flyttar en del byggnader, men exakt vad som skedde är inte klarlagt. Troligen blev Jontas boningshus kvar, och är det som vi idag kallar Kaffestugan. Inget självständigt hemman blev kvar på backen, utan istället ökade antalet inhysingar och backstugubor, på marken som nu tillhör Övre och Nedre Nikus.

Postbacken blir i och med detta en ganska typisk backstugubosättning i slutet av århundradet. Även på andra håll i Finland var det ganska vanligt med backstugor där särskilt hantverkare bodde, ofta bildade de ett litet samhälle på någon backe. På Postbacken fanns en smed, en skräddare, en skomakare, sömmerskor, väverskor och personer som sysslade med halmflätning. År 1892 inleder Borgå Halmhattsfabrik sin verksamhet, och många av Postbackens invånare livnär sig mer eller mindre på halmflätningen.

Postbackens bevarande

....

postimaki_historia-4.jpg
 

....

1900-luvun ensimmäinen puoli

Vuosisadan alussa yhteiskunnassa tapahtuu isoja muutoksia. Postijärjestelmä modernisoidaan taas, ja Klementsin maatilan kievari lopettaa toimintansa 1906. Suomen itsenäistyttyä mäkitupalaiset saavat 1918 oikeuden lunastaa tupansa ja tonttinsa. Postimäki jaetaan kahteentoista tonttiin.

20-luvun puolessa välissä myös olkihattutehdas lopettaa, koska olkihatut eivät ole enää muotia. Jotkut postimäkeläiset jatkavat kuitenkin korien, liinojen, alustojen, joulukoristeiden ja muiden olkitöiden tuottamista Helsingissä myyntiä varten. Näiden joukossa ovat Lina Sandström ja Fanny Ingelin, joiden talot ovat säilyneet.

Postimäellä asuu nyt kolmisenkymmentä asukasta, monet heistä melko varakkaita. Käsityöläiset olivat korkealla yhteiskunnallisessa arvojärjestyksessä, koska heillä oli vakituisia töitä ja tuloja.

Vuosina 1926-31 Ala-Nikuksella toimii jälleen kievari. Se lopetetaan kuitenkin aika nopeasti, koska bussiliikenteestä tulee yleistä. 1900-luvun puolessa välissä monet Postimäen asukkaista ovat tulleet vanhoiksi, ja talot alkavat näyttää rapistumisen merkkejä.

Lue siitä, mitä sitten tapahtui, ”Postimäen säilyminen” -otsikon alta.

(Lähde: Göran Selénin koostama moniste, 1993)

..

1900-talets första hälft

I början av århundradet blir det stora förändringar i samhället. Postsystemet moderniseras åter, och 1906 dras gästgiveriet på Klements hemman in. Efter Finlands självständighet får backstugusittarna år 1918 rätt att lösa in sina backstugor och tomter. Postbacken delas in i 12 tomter.

I mitten av 20-talet läggs också hattfabriken ner eftersom det inte längre är på modet med halmhattar. Men några personer fortsätter tillverka korgar, dukar, underlägg, julprydnader och liknande för försäljning i Helsingfors. Bland dessa fanns Lina Sandström och Fanny Ingelin vars hus finns bevarade.

På Postbacken bor nu ett 30-tal invånare varav många är rätt välbärgade. Hantverkarna stod ganska högt på den sociala rangskalan, då de hade stadigvarande arbete och inkomster.

Åren 1926-31 grundas åter ett gästgiveri på Nedre Nikus, men bara med 2 hästar för resande. Det dras ändå in ganska snart då busstrafiken börjar bli allmän. I mitten av 1900-talet börjar många av backens invånare gamla, och husen börjar visa tecken på förfall.

Läs om hur det gick sedan under ”Postbackens bevarande”

(Källa: Kompendium sammanställt av Göran Selén, 1993) 

....

FI
SWE